Sinä päivänä

Luin erinomaisen hyvän kirjan. Nyt tulee sellainen tunne, että kehun kaikkia lukemiani kirjoja täällä, mutta se johtuu siitä, että huonot jätän yleensä lukematta. Esimerkiksi paljon kehuttu Emma Donoghuen Huone oli sellainen, että en vaan päässyt tarinaan kiinni, joten jätin sen suosiolla kesken. Maailma on niin pullollaan hyviä kirjoja, että on aivan turha tuhlata aikaansa niihin, jotka eivät omaan makuun kolahda.

Tämänkertainen kehumisen kohde on David Nichollsin Sinä päivänä. Kirjasta minulle vihjaisi entinen työkaveri, joka on sen tason asiantuntija kirjallisuuden saralla, että luotan hänen suosituksiinsa melko sokeasti. Tässäkään tapauksessa en luottanut turhaan. Tarina lähti hitaasti liikkeelle, mutta kun se pääsi vauhtiin, en meinannut malttaa lopettaa lukemista. Kirjan henkilöihin kiintyy ja tarinan edetessä kävi samalla tavalla kuin usein käy hyvää jännäriä lukiessa eli tekisi mieli kurkata viimeiselle sivulle ihan vain saadakseen tietää miten tarina päättyy. Siitä ominaisuudesta huolimatta kirja ei siis kuitenkaan ole jännäri millään tavalla.

Kirjan päähenkilöt ovat Dexter ja Emma, jotka tutustuvat 15. heinäkuuta 1988 ollessaan 22-vuotiaita. Siitä alkaen kirjassa on aina luku joka vuoden 15. heinäkuuta tapahtumista seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajalta. Tarina etenee joustavasti ja jokaisen luvun alussa jännittää, että mitä päähenkilöille nyt kuuluu ja mitä muutoksia heidän elämässään on vuoden aikana tapahtunut. Todella paljon kehuttu ja hyviä arvosteluja saanut kirja, eikä suotta. Siitä on myös tehty elokuva, mutta se ei ilmeisesti ole ollut mikään huikea menestys, koska en muista kuulleeni siitä mitään arvosteluja. Onko teistä joku nähnyt sitä?

Maksimekko

Olen jo viime kesästä asti pohtinut, että olisiko vaatekaapissani paikka maksimekolle. Olin tietysti talven ajaksi unohtanut koko asian, vaikka kivahan sellainen päällä olisi tietysti kahlata puolen metrin kinoksessa. Nyt niitä on kuitenkin taas ilmestynyt kauppoihin ja aloin uudelleen haaveilla sellaisesta. En halua pukea päälleni mitään kovin kirjavaa ja maksimekot ovat usein todella räikeän värisiä. Nyt löysin kuitenkin varteenotettavan vaihtoehdon Lindexiltä.

Mekko on musta ja siinä on liehuvat hihat. Kangas on ohutta ja läpikuultavaa, mutta se ei haittaa, koska mukana tuli paksumpaa kangasta oleva alusmekko. Mekon halkiot ovat melko korkea, mutta sekään ei haittaa, koska luultavasti käyttäisin sen kanssa sukkiksia kuitenkin, kun en oikein osaa ilmankaan olla. Suurin epäilykseni tähän mekkoon liittyen on, että sopivatko nuo liehuvat hihat kropalleni vai saavatko ne hartiani näyttämään liian leveiltä? Toinen asia, mikä epäilyttää on, että onko mekko liian juhlava ihan arkikäyttöön? Musta väri ja korkeat halkiot tekevät vähän sellaisen vaikutelman. Noissa kuvissa asia tosin korostuu liikaakin, koska asustin mekon isolla korulla ja vyöllä ja hiuksetkin on ylhäällä.

Äh, kun en osaa päättää. Kertokaa te mielipiteenne, kannattaako mekko pitää vai palauttaa? Ostin sen eilen ja siinä on kymmenen päivän palautusoikeus ja hintalaput vielä kiinni, joten on tässä hetki aikaa miettiä.

Hatuttaa

Uudessa Ellessä oli artikkeli siitä, että suomalaiset käyttävät liian vähän hattuja. Juttelin samasta aiheesta aiemmin ystäväni kanssa ja siitä lähtien hatun hankkiminen on pyörinyt mielessä. Nyt Ellen jutun luettuani innostuin etsimään netistä hyviä vaihtoehtoja. Löysin muutaman aika kiva, mutta olen jotenkin aivan vakuuttunut, että en osaisi sitten loppujen lopuksi käyttää hattua kuitenkaan vaan se jäisi kaapin hyllylle pölyttymään. En osaa myöskään arvioida nettikuvien perusteella, että mikä malli voisi sopia minulle tai olenko hattuihmisiä ylipäätänsäkään.

Hattukauppoja selatessani törmäsin muutamaan erityisen hyvään. www.hattu.fi on sivusto, jossa on hyvät valikoimat kaikenlaisia päähineitä. Sieltä bongasin muunmuassa ihanan panamahatun. Jos taas on tarvetta juhlahatulle niin kannattaa käydä tsekkaamassa valikoima osoitteessa www.muotiliikeaino.fi. Siellä oli aivan upeita hattuja juhlatilaisuuksiin. Itselläni olisi kuitenkin tarve nimenomaan kesäiselle arkihatulle. Täytyypä käydä kaupassa vähän sovittelemassa vaihtoehtoja niin ehkä sieltä löytyy joku ihana hellehattu kesän aurinkoisiin päiviin.

Lintuhäkki puussa

Äitienpäivälahjaksi saatu lintuhäkki löysi vihdoinkin oman paikkansa omenapuun oksalta. Puun alla on juuri sopivan varjoinen paikka häkissä olevalle kukalle. Sääli, että se ehti jo hiukan kärähtää terassilla ollessaan, mutta toivottavasti se siitä vielä tokenee.

Kävelyllä siirtolapuutarhassa

Taas tuli retkeiltyä koko viikonloppu. Lauantaina käytiin Marjaniemen siirtolapuutarhalla kävelyllä ja sen jälkeen läheisessä rannassa katselemassa veneitä. Jälkimmäisestä myöhemmin lisää kunhan taas saan kuvat katsottua läpi. Siirtolapuutarhat ovat tuttu juttu jo pitkän ajan takaa ja meillä on tapana aina kesäisin käydä kiertelemässä niissä ja ihastelemassa ihmisten puutarhuritaitoja. Olemme joskus haaveilleet siirtolapuutarhamökistä itsekin, mutta se haave on haudattu jo vuosia sitten monistakin syistä ja yhtenä suurimmista on se, että vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen mitä olisi kiva tehdä. Ja arvostan nykyään eniten sellaista vapaa-aikaa, johon ei liity mitään pakollista tekemistä vaan ohjelman voi suunnitella sen hetken fiiliksen mukaan. Siksi en haluaisi sitoutua ylläpitämään jatkuvaa hoitoa tarvitsevaa puutarhapalstaa ja mökkiä.

Siirtolapuutarhat ovat kuitenkin kiva kohde kävelylenkille. Marjaniemen ryhmäpuutarha on siististi hoidettu ja siellä on paljon hienoja istutuksia jo tähän aikaan vuodesta. Myöhemmin kesällä kukkaloisto on varmasti parhaimmillaan. Mielestäni parasta antia ovat pihojen portit ja niistä aukeavat näkymät pieniin puutarhoihin.

Muutoksia ulkoasussa

Vaihdoin blogin ulkoasua hieman ja samalla muutin tekstikentän leveyttä. Ideana oli, että kuvat tulevat paremmin esiin valkoisella leveämmällä pohjalla. Kertokaa jos sivujen aukeamisessa ilmenee jotain hankaluuksia uudistuksen jälkeen. Ja kommentoikaa myös jos tuntuu siltä, että kuvat ovat liian isoja. Omalla koneellani ne aukeavat ihan hyvin tuonkin kokoisina ja näyttävät kivemmalta kuin pienenä, mutta saattavat ehkä olla jo hankalan suuria miniläppärin näytöltä katsottaviksi. Alla testikuva kommentoitavaksi.

Pitkätukkalehmiä ja muita maatilan asukkaita

Perjantain retkikohde oli Haltialan tila ja Ruutinkoski. Haltialassa suurin osa eläimistä oli sen verran kaukana, että ei niitä liiemmin päässyt silittelemään, mutta pääsimme onneksi näkemään läheltä maailman suloisimman pitkätukkalehmän poikasen (ylämaankarja taitaa olla se hieman virallisempi nimitys ja saattaa olla, että niitä poikasia kuuluu kutsua vasikoiksi). Lisäksi perheen pienin pääsi syöttämään vuohelle ruohoa, mikä oli tietysti valtaisa elämys.

Ruutinkoski on Haltialan lähellä oleva kaunis koski ja siellä on kivat penkit, joissa voi syödä omia eväitä ja portaita pitkin pääsee joenrantaan. Kiva retkikohde ja meille sen verran lähellä, että sinne voi kipaista piknikille ihan vaikka arkenakin työpäivän jälkeen.